Beta- ja kalkkisalpaajamyrkytys¶
Tunnista tilanne
Bradykardia + hypotensio
Vaarallisimmat: ei-dihydropyridiini-kalkkisalpaajat (verapamiili, diltiatseemi), lipofiilinen ja epäselektiivinen (propranololi) ja K-kanavaa salpaava (sotaloli).
Kalkki- vs betasalpaajat¶
Kliiniset vihjeet voivat auttaa selvittämään, kummasta myrkytyksestä on kyse.
| Piirre | Betasalpaaja | Kalsiumsalpaaja |
|---|---|---|
| Verenpaine | ↓ | ↓ |
| Syke | ↓ | ↓ (dihydropyridiinit voivat aiheuttaa refleksitakykardian) |
| Keskushermostovaikutukset (kouristukset, delirium) | Kyllä (lipofiilinen BB, esim. propranololi) | Ei tyypillisesti |
| QRS-leveneminen | Kyllä (kalvoa stabiloiva BB, esim. propranololi) | Ei tyypillisesti |
| QTc-piteneminen | Kyllä (K-kanavaa salpaava BB, esim. sotaloli) | Lievä piteneminen |
| Verensokeri | Normaali / ↓ | Normaali / ↑ (hyperglykemia tyypillinen) |
Hyperglykemia on kalkkisalpaajan tunnusmerkki, kun taas betasalpaajassa voi olla hypoglykemia.
Verapamiili/diltiatseemi estää haiman β-solujen L-tyypin Ca-kanavat → insuliinin eritys vähenee → verensokeri nousee. Hyperglykemian aste korreloi myrkytyksen vaikeusasteen kanssa.
1. Välitön hoito¶
1. Lääkehiilen anto, jos vain tajunnantaso sallii (mielellään 1-2 h altistuksesta ja tarv toistaen erit jos retard-valmiste)
2. Noradrenaliini hypotensioon — aloita varhain
Noradrenaliini 0,05–0,5 µg/kg/min, titraa tavoitteeseen MAP ≥65 mmHg. Älä odota kalsiumia/HIE:tä ennen aloitusta. Lisäinotropiaan tarvittaessa adrenaliini 0,01–0,5 µg/kg/min.
Atropiini — voi kokeilla, mutta teho usein huono
Atropiini 0,5–1 mg i.v. kerran — bradykardia johtuu suorasta SA-/AV-solmun salpauksesta, ei vaguksen yliaktiivisuudesta. Älä viivytä muuta hoitoa.
Jos ei vastetta → kalsium + glukagoni + HIE
Refraktorisessa sokissa harkitse konsultaatiota VA-ECMO-hoidosta.
2. Lääkeannokset¶
| Lääke | Annos | Huomio |
|---|---|---|
| Kalsiumglukonaatti 10 % | 30 ml i.v. toistaen tarvittaessa | |
| Glukagoni | 3–10 mg i.v. bolus, sitten 2–5 mg/h infuusio | BB:n antidootti (ohittaa β-reseptorin cAMP:n kautta). Provosoi oksentelua → harkitse antiemeettiä. |
| Jättiannos-insuliini (HIE) | 1 IU/kg bolus SIC + infuusio 0,5–1 IU/kg/h, titraa → 10 IU/kg/h | Kumpaankin myrkytykseen. Glukoosi-infuusio (0,5 g/kg bolus + 0,5 g/kg/h) ja K⁺-seuranta q30 min. |
| Noradrenaliini | 0,05–0,5 µg/kg/min | 1. linjan vasopressori hypotensioon. |
| Adrenaliini | 0,01–0,5 µg/kg/min | Jos tarvitaan lisää inotropiaa/kronotropiaa. |
| Natriumbikarbonaatti 7,5 % | 1–2 ml/kg bolus, toista kunnes QRS <120 ms | Propranololi tms. jos QRS >120 ms (kalvoa stabiloiva vaikutus). |
| Magnesiumsulfaatti | 2 g i.v. 10 min | Sotalolin QTc-piteneminen / Torsades. |
HIE on keskeisin hoito vaikeassa myrkytyksessä
High-dose Insulin Euglycemia on nykyisin suositeltu ensisijainen inotrooppi vaikeassa myrkytyksessä — se parantaa sydänlihaksen sokeriaineenvaihduntaa ja kontraktiliteettia. Aloita varhain, älä vasta kun katekoliamiinit epäonnistuvat.
Kohdenna hoito shokkityypin mukaan
- Vasoplegia → vasoaktiivit (noradrenaliini, adrenaliini) ovat keskeisiä.
- Kardiogeeninen sokki → HIE on paras inotrooppi.
HOCUS POCUS: LVOT VTI — korkea (noin > 24) viittaa vasoplegiaan, matala (noin < 18) kardiogeeniseen sokkiin.
Tahdistus voi epäonnistua
Ulkoinen tai väliaikainen tahdistus ei aina sieppaa eli siitä ei välttämättä ole apua.